tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Joukkoviestinten rytmi

Kun appivanhempani elivät, heidän päivärutiineihinsa kuuluivat uutiset. Sanomalehti piti hakea heti, kun se tuli (viikonloppuna monen kilometrin takaa, myöhemmin sentään lauantailehti kotiin ja sunnuntailehti 500 metrin päähän). Radiosta kaikki uutiset ja säät. Televisiosta samaten. Mitä enemmän uutisia alkoi olemaan lisääntyneillä kanavilla, sitä tiheämmin uutiset tahdittivat kotiolemista. Jos viikonloppulehden haku jäi meidän holtittomien vastuulle, lehti haettiin ehkä jonain päivänä.

Samat uutiset montaa reittiä. Mietin usein syytä. Päädyin rituaaliin. Iltapäivälehdet perustuvat samankaltaiseen rituaaliin. On ikään kuin uusia uutisia, jotka eivät juuri poikkea aiemmista (en usein huomannut mitään eroa vanhojen ja uusien lehtien välillä, kun kerran viikossa luin useamman). Uutiset ja muu joukkoviestintä pitää kansakuntaa yhteisessä ajan rattaassa. Kun lööpeissä alkaa olla puolifiktiivisiä hahmoja (Idols-kisailijoita, BB-asukkeja, sarjaohjelmien roolihenkilöitä), kollektiivinen ajan ratas muuttuu aiempaa absurdimmaksi. Todellisuus sellaisenaan on valmista parodiaa. Vuoden julkkis Johanna Tukiainen mainioimpana esimerkkinä.

Joululomalla olen havainnut, miten vaikea on tottua television rytmiin, kun siinä ei normaalisti viihdy. Kellonaikoihin sidottu rytmi tuo turvaa monille ihmisille. Siitä muodostuu miellyttäviä rituaaleja. Kuuntelen joka lauantai, jos vain mahdollista, Knallin ja sateenvarjon radiosta. Ja televisiolauantain saksalaiset poliisisarjat. Pidän myös sunnuntaiaamujen ortodoksisista messuista.

Periaatteessa olisin halunnut katsoa eilen Blade Runnerin, koska se oli eri versio kuin dvd:lläni, mutta juuri sillä hetkellä halusin lojua sohvalla 1222-dekkarin kanssa Norjan tunturilla keskellä hyistä lumimyrskyä (Holt). Silti rakastan elokuvia ja sarjoja. Kun kunnollinen, ajan kahleista irrottunut, mobiili-tv tulee, olen otollista riistaa. En välitä virittelyistä, siitä, että tekniikkaa pitää hankkia ja säätää ensin mahdottomasti. Soneralla oli jo vuosia sitten joku verkossa toimiva videovuokraamo, ensin toimi nätisti, mutta sitten tietoturvan nimissä siihen tuli niin kiharainen käyttöliittymä, että siihen jäi.

Toistuva rituaalinen rytmi rauhoittaa. Kaikki on kuten ennenkin. Taas tapettiin satoja. Taas hirmumyrsky riehui. Taas ryöstettiin aseella uhaten. Jossain kaukana. Me emme olleet tänäänkään uutisissa.

Ritualisoitunut joukkoviestintä ei sisällä suhteita. Se fokusoi niin, että uutistehtaat tuottavat suurimmat voitot (myyvät meitä yleisöjä parhaaseen hintaan mainostajille).

Maailma on täynnä merkittäviä uutisia, joiden löytäminen on vaivan takana, vaikeaa, jopa mahdotonta. Pieni toivo elää verkossa. Kansalaisjournalismi (civic journalism, kotimaiseksi onneksi Tuhat sanaa Tuija Aalto on tasaiseen tahtiin noteerannut kansalaisjournalismin ilmiöitä) ainakin yritti olla eräs toivon kipinä. Itse olen kokenut Jaikussa yhden toivon kipinän: siellä kommentoidaan vikkelästi, jos joku uutinen on heikosti taustoitettu ja nostetaan merkittävät välittömästi esille. Käsittääkseni Twitter toimii samoin. Kyse on omasta luotettavasta verkkolähiyhteisöstä, jossa on riittävästi monialaista asiantuntemusta.

Koen joukkoviestinnän alan tietyssä mielessä läheiseksi. Entisenä maanviljelijänä. Kotimainen tuotanto ei saisi koskaan kuolla. Reuters tai Arla? Massatuotannon tasalaatuisuutta, Ruususen unen turruttavaa turvaa. Turvallinen rytmi on pelottavaa. Miten turvallisesti alemyyntimainokset olikaan sijoitettu kauas Palestiinan ruumiskasoista.

sunnuntaina, joulukuuta 28, 2008

Lukemalla oppiminen

Muistan, miten innoissani telkin kotiin syyskuisena iltapäivänä: osaan lukea, osaan lukea, osaan lukea. Aa-ii-ai. Uu-ii-ui. (Tästä vähän enemmän yhdessä murrepakinassani.)

Joulu on aina lukemisaikaa. Suomalaiset lukijakansaa. Sain iltapäivällä loppuun Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Luin sen, koska Puhdistus reipas kuukausi sitten oli vahva lukukokemus. Olen itärajan ihminen. Kotivuoteeltani oli 30 metriä Neuvostoliittoon. Sota ja raja olivat monin tavoin läsnä lapsuudessani. Ja kaikki rajantakainen poissa kouluhistoriasta. Muistan sen järkytyksen, kun suomensukuisten heimojen kohtalo tuli raakuudessaan uutisiin.

Nyt minulla on virolainen käly, mutta miten vähän tunnenkaan sitä maata? Hyvä romaani avaa muistot, se antaa uuden valon pienille muistoille. Sille, minkä aikoinaan kohtasi, mutta mitä ei ymmärtänyt. Sen, mikä oli järjetöntä, mutta minkä kuitenkin hyväksyi, koska asiat nyt vain olivat niin.

Muistan tarkkaan, missä olin, kun kuulin presidentti Koiviston kannanoton Viron kysymykseen. Ja miten spontaanisti häpesin. Seuraavana vuonna maatilallamme oli nuori inkeriläispariskunta kesätöissä. Miten Antti (Andrej) ei ollut oppinut vanhempiensa kieltä, sitä kun ei saanut puhua. Miten heidän kotonaan piti öisin vartioida perunamaata, etteivät varkaat olisi vieneet perunoita pellolta (ajatus tuntui absurdilta).

Muistin minä, miten Leningradin reissulla hotellin yövahdilla oli lehtiö, josta hän etsi oikean sivun, siinä luki SUKKAHOUSU?? Ja miten abiretkellä emme millään kyenneet hävittämään ruplia, niitä jeattiin Viipurin jälkeen pissatauolla purukumia kerjääville pikkupojille.

Näin naapurissa. Oudossa maassa oli valtavat määrät punakantisia kirjoja kaikissa kaupoissa, jonne meidät turistit päästettiin. Ja muissa kaupoissa ne jonot. Ei ollut Baltiaa. Oli vain Neuvostoliitto, yksi maa, yksi kansa. Hyi, mitä kaikkea me uskoimme. Hyi. Jotenkin tiedostamatta sen saattoi ymmärtää, miten muutoin presidentin puhetta olisi voinut välittömästi hävetä?

Sofi Oksanen on merkittävä kirjailija. Hän kirjoittaa monella tasolla. Tässä kuvaamani on vain yksi. Suosittelen välitöntä tutustumista Sofi Oksasen tuotantoon. Ja kirjoitusrauhaa kirjailijalle itselleen. Tällaisia kirjoja me tarvitsemme. Tällaisia lukemalla opimme Elämästä jotain oleellista.

lauantaina, joulukuuta 27, 2008

Ajatella aikaa

Aika on tullut vastaan jälleen monin tavoin (edellinen blogimerkintäkin liittyi aiheeseen).

En ole varsinaisesti lenkkeilyihminen, mutta lenkkeily on erittäin järkevää varsinkin näin vanhemmalla iällä. Siihen kuuluu eräs verraton ominaisuus. Kun lähtee omin jaloin lenkille, josta kotiin päästäkseen on ihan pakko käyttää aikaa, pääsee kellumaan rutiiniajattomuuteen. Se on samanlaista kuin maanviljelijäaikoina monet päivän toistuvat työt. Tekemistä ei juuri tarvitse ajatella, ajatukset voivat vaeltaa vapaasti. Tässä tunteessa lienee kesämökkeilyn salainen viehätys. Kesämökkejä on, jotta voisi päästä hakkaamaan halkoja, jolloin pääsee aivan erityiseen ajattomaan rutiinityön kelluvaan ajattomuuteen. Älytyössä ei voi vajota samaan olotilaan.

Tänään oli loistava lenkkeilykeli. Lumi narskui, mutta jäätä ei ollut lainkaan. Kuin kesällä, mutta pieni kuiva pakkanen. Tähdet alkoivat syttymään, siitä ensimmäisestä ei oikein osannut sanoa, oliko satellitti vai planeetta vai tähti. Mutta ajatus vaelsi ajassa.

Joulukuulumisten lomitse on tullut vastaan unettomuuksia. Harmillisen monet kärsivät erilaisista uniongelmista. Joko ei nukuta illalla vaikka väsyttää tai ei saa unta aamulla, jos herää turhan varhain tai sitten on jokin vaiva, joka rikkoo unta. Pilleriuni ei ole samaa unta. Eikä unta voi antaa toiselle lahjaksi, vaikka kuinka haluaisi. Harmi.

On hyvä, että unesta on enemmän tutkittua tietoa ja siitä puhutaan. Olen niukin naukin välttänyt häpeäsyyllisyyden oman uniolemukseni vuoksi. Jos olisin ihan vähän vanhempi maalaisemäntä, olisin joutunut väkisin sovittautumaan sopimattomaan vuorokausirytmiin. Aamuihmisten maailma oli lapsuus- ja nuoruusaikoinani Kunnollisen Ihmisen maailma, lehmien vaatimaan rytmiin sopeutuja oli Kunnollinen Ihminen (lehmän lypsyväli ei saisi olla yli 12 tuntia).

Minä olen vakuuttunut, että meillä jokaisella on oma sisäinen aikamme, tietty rytmisyys. Vihdoin tästä on alkanut tulemaan tieteellisiä todisteluita. Jokainen pienen vauvan äiti on kohdannut biologisen kellon. Muistan, miten isoäitini kertoi Oikeaa Oppia ja omaa oivallusta esikoisensa kanssa. Oikean opin mukaan lapsi ruokittiin neljän tunnin välein piste. Ei poikkeuksia, ei joustoja. Tuo oppi on nyt todistettu romukoppaan. Mutta edelleen maailma, varsinkin työelämä on täynnä tehottomuuteen johtavia aikakäsityksiä. Kuten se, että töissä ei voi ottaa päivänokosia. Aivan älytöntä. Tai että töitä pitää tehdä ennen heräämistä.

Olen joutunut keskustelemaan tehokkuudesta, koska teen paljon, koska siihen on omat syynsä. Rutiiniajattomuudessa kelluminen on hyvin tehokasta. Aikoja sitten koin suuren elämyksen järjestömaailmassa. Minulla oli idea. Mutta keskustelu oli pykälässä 4 ja ideaani liittyviä asioita käsiteltiin pykälässä 6. Kokous oli epämuodollinen ja epävirallinen ja sen oli tarkoitus olla luovasti ideoiva. Kokemus oli vapauttava. Maailma on täynnä ihmisten luomia järjettömiä sääntöjä, jotka ovat joillekin ihmisille tarpeellisia.

On paljon ihmisiä, joiden elimistö ja mentaalinen vuorokausirytmi ei siedä nykyaikaa. Miksi silti ihmiset suostuvat sellaiseen, jota vastaan heidän kehonsa ja mielensä kapinoi? Koska vaihtoehdot ovat vähissä. Unettomuus on eräs seuraus.

Kun nukkuminen on jollakin lailla lääketieteellistynyt, siitä on tullut taas eräs asfaltoitu alue elämän sademetsässä. Uniaika määritellään kertomalla sen merkityksiä, analysoimalla ja muodostamalla teorioita. Teoriat ovat vain teorioita. Analyyseista voi olla hyötyä tai ei.

Sain juuri loppuun Sofi Oksasen Stalinin lehmät – Puhdistus tuli luettua jo reipas kuukausi sitten. Säätelyn ja kontrollin maailma on molemmissa läsnä. Jotenkin Foucault'n sisäistetty panopticumin tuli mieleen. Ihmiset eivät osaa olla vapaalla. Oleminen on vaikeaa. On kaikkea, mitä Pitäisi, mitä olisi Pakko, mitä Täytyisi. Tai mitä luulemme, että olisi.

Ja sitten sen ymmärtäminen, että me olemme erilaisia. Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa? Olemme erilaisia ajassa olemisen ja unessa olemisen ja työn ja vapaan suhteen. Se, mitä minä tarvitsen, on minun tarpeeni. Toiselle pitäisi antaa mahdollisuus elää omaa aikaansa omalla tavallaan.

Joka tapauksessa aikamme on lyhyt. Suuren osan siitä saatamme joutua käyttämään järjettömästi.

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Hitaasti hyvin

Sampsan hyvään hidastamis-blogimerkintään kirjoitin pitkäaikaisia mietteitäni:

Editoin pari päivää sitten Mediakasvatus.tv-blogini merkinnästä lievemmiksi laiskotteluun liittyviä lauseitani. Ajattelin, että ei niitä edelleenkään kukaan ymmärrä. Toisenlaisesta aikamaailmasta palkkatyön aikamaailman laidalle tulleena olen asiaa mietiskellyt usein (esim. ITK'07: Hitaan ajattelun hurma).

Erään työtoverini lause ei unohdu: "On niin kiire, ettei ehdi ajatella." Olen itse joutunut selittämään useaan otteeseen ajankäyttöäni ja tekemisiäni. Jotenkin jatkuvasti tunnen, että minulla ei ole sanoja, joilla voisin ilmaista vastaukseni. Minulla on hyvin harvoin kiire. Laiskottelen paljon. Mutta se on tietenkin hyvin suhteellista.

Kun loma alkaa, monet ihmiset sairastuvat, kuume nousee. Tuntuu idioottimaiselta sanoa, että stressi ei ole sairaus. Niin moni kärsii stressistä. On stressiherkkiä ihmisiä. Mutta stressi ei ole sairaus. Se on eräs länsimainen abstraktio.

Ihmiset ovat erilaisia. Olen kasvanut meneessä maailmassa, maaseudulla, jota ei enää ole, syklisessä ajassa, luontoajassa. Siinä maailmassa on välillä hidasta, välillä taas tiukkoja urakoita aikaa vastaan. Tuon maailman näkökulmasta tämän ajan ihmisillä on usein ongelmana olla vapaalla.

Joulusiivoillessa ehtii miettiä paljon. Eräs mietteeni eilen liittyi rutiineihin ja systemaattisuuden voimaan ajan kanssa. Olen häpeissäni saanut selitellä miltei kimmastuneille ihmisille, miksi verkosta löytyy niin paljon tuotoksiani. Se ei johdu siitä, että olisin aina verkossa tai että tekisin aina töitä. Se johtuu systeemistä. Laitan kerralla tuotokset kohdalleen ja luon oikopolkuja. On paljon asioita, joita en tee. Esimerkiksi en juurikaan tee työtäni monistuskoneen kanssa. Ja käytän hyvin hyvin vähän puhelinta. Olen ikäni inhonnut puhelinta työasioissa. Ystävien kanssa vapaalla on ihan toinen juttu, neljän tunnin ystäväpuhelu ei ole kummallinen.

Syyskukkaraatoja kompostoidessa (jep, kunnon ihmiset tekivät lokakuulla saman homman) mietin taas kerran sitä, miten koulu on tungettu täyteen sälää. Sisältöjä on lisätty tieteiden edistyessä kaikissa paitsi taito- ja taideaineissa, mikä on Elämää ajatellen täysin järjetöntä. Minä olen nopea verkkoasioissa siksi, että olen taitava käsitöissä ja ihan kohtuullinen kuviksessa. Jopa muinaisella tanhuharrastuksella ja aivan erityisesti nykyisellä uintiharrastuksella on tekemistä sen kanssa, miten vikkelästi hahmotan verkkoasioita.

Joulun ihanin lahjakirja on (no on niitä muitakin) Anu Hopian Kemiaa keittiössä. Etuliepeestä käy ilmi, että kirjoittaja harrastaa kuumailmapallolentämistä. Heti tuli mieleen Peppi Pitkätossun kuumailmapalloretki. Silla menopelillä ei tehdä äkkiliikkeitä. Samaisen kirjan ensisilmäyksen oppi oli joulusinapin tekijälle maltti. Entsyymeille pitää antaa aikaa ennen happoja. Tämän kun ymmärtäisi laveammin. Jotkin asiat tekeentyvät ihan itsekseen. Ilman mitään stressiä. Ja toisaalta, jos jättää toimimatta, kun aika on, juttu menee ohi.

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Ihanaa Ahtisaari ihanaa!

Illalla meillä oli koulula puheena ongelmanratkaisu ja asiantuntijuus (syksyn viimeinen aikuislukion tunti). Otin esimerkkinä Ahtisaaren. Hyvä johtaja kykenee määrittelee ongelman. Ahtisaaren vahvuuksia ovat perusasioiden taito ja kyky johtaa tilannetta. Suoruutta ja joustavuutta sopivassa suhteessa. Määritellään kunnolla, mistä tässä on kysymys, ei liian kiirettä saavuttaa ratkaisu.

Olen kerran ollut tapaamassa Ahtisaarta presidentinlinnassa. Kuten huippupoliitikoista moni, hänkin läsnä tilanteessa, ei ylimielinen, vaan valpas ja kiinnostunut.

Tosi iloinen Nobelista, reilusti onnea herra presidentti ja kansakoulunopettaja Ahtisaari!

tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Suomi oppivan tietoyhteiskunnan takapihalla

Erässä suljetussa keskustelussa tänään kollega kysyi:

Onkohan Suomi TVT-opetuskäytössä edes keskitasoa? Tämä kysymys tulee mieleen vastarannankiiskiin törmätessä. Missä muuten ovat ne pedagogisesti huipputason TVT-sovellukset. Voisiko niitä esitellä näillä sivuilla malliesimerkkinä?

Minä vastasin:

Huipputason opetuksessa on oleellisinta oppimisprosessi ja sitä ei sinänsä oikein voi esitellä linkkinä jonnekin. Se on sekä yksilön kokemus että ryhmän kokemus. Hyvä oppiminen ei välttämättä vaadi jotain kummallisia kalliita ohjelmia, palveluita ja laitteita.

Ehkä tässä kohtaavat väsyneet opettajat ja motivoitumattomat opiskelijat. Täsmälleen sama kehys voi tuottaa huippuesimerkin hyvästä verkko-opetuksesta/opiskelusta ja toisaalta pohjanoteerauksen. Kyse on vuorovaikutuksesta.

Jäin miettimään, että missä olisi jotain ajankohtaisia tutkimuksia aiheesta. Olen monen kuullut viittavan siihen, että Suomi on jäämässä jälkeen, mutta evidenssiä kaipaa.

torstaina, joulukuuta 04, 2008

Virikkeitä perinteisen verkko-opetuksen kaavaan

Kun on niin marrasharmaata, piti käydä virtuaalikellarista kaivamassa ystävän puutarhasta säilötty kesähetki kalvopohjaksi.

Hyvä kirjallisuus hyvää

Loistavaa, Sofi Oksasen Puhdistus voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Vaikea sanoa, kun muut ehdokkaat ovat vielä lukematta, mutta Puhdistus on loistava kirja. Se on juuri sellainen kirja, jonka tarina avaa lukijan omia mielenhistorioita ja kerroksia.

Olen itse kasvanut 30 metriä Neuvostoliiton rajasta. Muistan, miten koulukirjoissamme vaiettiin historiasta. Elettiin, kuin suomensukuiset kansat rajan takana olisivat muinaishistoriaa. Sen jälkeen kaikki kääntyi. 16 vuotta sitten annoin töitä kesäksi kahdelle inkeriläiselle nuorelle, nyt lähisuvussa on virolainen, opetan virolaisia.

Kulttuurihistoriallisen, poliittisen tason ohella, Puhdistus puhuu idealismista, aatteista, arjesta, vallasta, naisista. Kirja, jonka voi lukea uudelleen, siis sellainen, jonka omistaa mielellään. Onnea Sofi! (Imagen uusin numero osuu.)

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Blogit opetuksessa

Blogit opetuksessa
View SlideShare presentation or Upload your own. (tags: sosiaalinen oppiminen)

Vaihteeksi blogi kurssin keskiössä


Valmistan juuri pientä luentopätkää blogien opetuskäytöstä. Ningin blogia tuli juuri äskettäin kokeiltua lukupäiväkirjojen tuottamisessa ja toimi mukavasti.

Nyt on juuri lähdetty liikkeelle filosofisen etiikan kurssilla. Minä olen perustanut ohjausblogin, laitan siihen kaikki ohjeet, luentopätkien kalvopohjat ja sivupalkista löytyy kurssin Google-kalenteri, linkkivinkkejä (Delicious) ja ryhmien blogit. Opiskelijat saivat itse valita, pitävätkö bloginsa avoimena vai suljettuna. Esiintyvät lempinimillä (aiheet monimuotoisia, ei ihan helppoja). Tavoitteena koota aineistoa ja tuottaa teemasta lopputuotoksena artikkeli. Palautetta annetaan ennen artikkelin kirjoittamista.

Jokainen loi ensin Google-käyttäjtunnuksen. Yksi perusti ryhmän blogin, kutsui siihen muut, myös minut, antoi hallintaoikeudet kaikille. Minä käyn lisäämässä kurssikalenterin ja syötteet teemaryhmien blogeihin. Lisään myös jokaisen blogin näyttämään kommenttien syötteet – ominaisuus, joka vihdoin tuli Bloggeriin. Seuraan syötteenlukijalla sekä merkintöjä että kommentteja, mikä ei onnistu suljetuista blogeista, mutta pidän opiskelijoiden oikeutena sulkea bloginsa. Saman prosessin saa tehdä myös kynällä paperille eli en pakota ketään blogityöskentelyyn. Vaikuttivat motivoituneilta.

Kurssilla on paljon teoriaa. Tällä tavalla saadaan eloa teorioiden käsittelyyn. Kellään ei ollut aiempaa blogikokemusta (päivälukion 2-luokkalaisia). Katsotaan, miten juttu kehittyy.

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Hyvä sana – auttava käsi

Olen tänään saanut kaksi henkilökohtaista kiitosta siitä, että jaan avoimessa verkossa kaikenlaisia aineistoja, sekä lukiokursseihin että opettajien kouluttamiseen liittyviä. Tolkuttoman harmaan ja työntäyteisen vuodenajan keskellä pienikin kiitos on täynnä ihmeellistä energiaa. Bling-bling!

Talvella 1983 opiskelin kevätlukukauden Iitin Perheniemen opistossa käsityölinjalla. Osaan aika montaakymmentä peruskäsityötä, kuen niisimistä, viitelöintiä, batiikkia, nypläystä, koukkuamista, dreijjausta, fransuja, lovileikkausta ja sen sellaista normiemännnän hommaa (edellisenä vuonna olin Joutsenon emäntäkoulussa oppinut tosiemännän taidot, ja bonuksena suurkeittiö- ja laistossiivoojan perusjutut). Käsityö voi olla itseilmaisua, mutta se voi olla myös kopiointia mallin mukaan.

Perheniemen opistossa, sisäoppilaitoksessa, elimme liki toisiamme – kuten myös emäntäkoulussa, sisäoppilaitos sekin. Soisin jokaiselle nuorelle elämän varrelle kommuunin tai sisäoppilaitoksen.

Tämänpäiväisten kiitosten siipeen ankkuroitui hetipikaa muisto Perheniemestä. Kurssikaverini esitti tiukan närkästyksensä siihen, miten aina vain kannustin muita. Olin siis ällöttävän yltiöpositiivinen. Kehuin muita. Hän piti sitä lipevyytenä. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut negatiivinen noteeraaminen. Hyvä sana jätetään sanomatta, mutta negatiivisen kritiikin lataaja on stara.

Suomeksi kritiikki ymmärretään aika suoraan ja yksioikoisesti negatiivisen palautteen antamisena, mitä se ei ole. Kritiikki sisältää hohdot ja himmeydet eli risut ja ruusut. Kritiikki on apu ihmiselle: näissä jutuissa voisin kehittää tätä ja tätä ja hei hei hei, tässä onnistuin.

Yllä on kaistale kuvasta, jota tein 1987 kansalaisopiston kuvataidepiirissä. Muistan: eräs vanhempi rouva tuli katselemaan selkäni taa ja kysyi aidon ihmeissään, että olenko ihan itse keksinyt kuvani aiheen. Muistan tuskaisina ne harjoitukset, joissa oli pakko nöyrtyä kopioimaan. Käsitöissä lipesin liukkaasti, kuvataiteen tunneilla oli pakko yrittää pari työtä, mutta otin mieluummin räpätykset kuin heitin omat näkyni viistokujalle. Kopiointi opettaa tekniikkaa, mutta omaa näkyään ei voi ilmaista jäljentämällä jonkun muun esitystä.

En ole aina saanut osakseni kollegiaalista tukea. Opettajaurani alku oli kivistä. Kaikki piti vääntää itse. Lasikaapista on tullut kerrottua jo monesti. Ensimmäinen etälukion uskonnon kurssini, siis päivälukion 3 pakollista kurssia yhteensä, kolme kertaa 70 minuuttia tapaamisaikaa opiskelijoitten kanssa. Noviisina. Katselin luokan takaseinää, lasikaappia, jossa lepäsi päivälukion kollegan elämäntyö. Apuneuvoja asioitten hahmottamiseen. Lukkojen takana, minulla ei avainta. Tunsin selkäpiissä, että ei tätä. Opettajuus ei ole tätä. Siksi ilman itsekritiikkiä olen laittanut kaikki oppimisen tukiaineistoni avoimesti nettiin.

Jotenkin kornia jutella näistä pienistä asioista. Ihmiskunnalla on käsillä niin suuria asioita, että suuri osa meistä ihmispoloisista pakenee viihteeseen ja kaikenlaisiin defensseihin. Ihan todella meidän pitäisi kyetä auttaa toisiamme joka päivä monta kertaa. Ja kannustaa myös, sillä ilman sitä, kukaan ei jaksa. Elämä muuttuu karummaksi, mutta toisaalta hyvä elämä voi olla läsnä helposti.

Olin nuutunut eilen illalla. Ennen nukkumaanmenoa perustin Auttava käsi -ryhmän Vinkkiverkko-Ningiin. Opiskelijan Penaaliin perustama BlueScreen innoittajana. Jos osaan jotain, neuvon sua hetkessä, eikä se ole minulta pois. Päin vastoin, usein opin neuvoessani itsekin lisää.

lauantaina, marraskuuta 29, 2008

Onks tietoo?

Mistäs sais apua tähän ja tähän? Tietokoneesi voi toimia ketterämmin ja helpommin, tiesitkö? Verkkotyöskentelyysi löytyy käteviä oikopolkuja, tiesitkö? Voit raivata joitakin tekemisiä elämästäsi kokonaan pois, tiesitkö?

Monet verkkoon, tietokoneeseen ja mobiililaitteisiin liittyvät jutut ovat yllätyksellisiä. Sellaisia, että ei edes osaa unelmoida, kun on tottunut vaivalloisempaan ja hankalampaan.

Kysyminen on yksinkertainen reitti hyvän informaation läheteille, kun ensin löytää paikan, missä kysyä. Hakukoneelta voi tietenkin kysyä. Se vastaa kohtuullisesti, jos osaa esittää oikeita hakusanoja. Kysymis-vastaamis-reitin voima tuli mieleen, kun aamulla lähetin vinkkiä Virtuaali Anulle siitä, kuinka Bloggerin RSS-koodin saa tongittua esiin. Taas opin itse lisää. Vastaaminen ei ole siis pelkkää jakamista, vaan se on oppimista. Sama on toteutunut opotyössäni, kun vastailen aikuislukio-opiskelua koskeviin kysymyksiin (takana 2,5 vuoden kokemus).

Voin vakuuttaa, että ihan vain oppiakseen itse jotain, kannattaa auttaa muita. Puhumattakaan siitä, miten hyvä henki leviä ja aina silloin tällöin palaa takaisin. Vaikka tällaisena harmaana marrasaamuna.

Yhdysvaltalainen Lifehacker-blogi jakaa hyviä vinkkejä. Mainoksista päätellen ehkä hiukan ansaitseekin toimestaan. Takana on kollektiivi. Tämänviikkoisen kiitospäivän kunniaksi Lifehacker järjesti äänestyksen ja julkaisi listan ilmaisohjelmista ja -palveluista, joista ihmiset ovat kaikista kiitollisimpia.

Eräs merkittävin kiitoksen kohde minulla on Gmail, jonka löysin 10.2.2007. Siihen jäivät sähköpostiahdistukset, eikä sen jälkeen ole tarvinut kuin poikkeustapauksessa etsiä hetkeä kauempaa jotain tiettyä postia. Google Talkin kanssa säästää työaikaani joka viikko monta tuntia. Kaupungin sähköpostin kanssa saa aina pientä makua siitä toisesta sähköpostimaailmasta (sitä postia kun ei saa ohjattua eteenpäin ja laatikon koko on 40 megaa). En kyllä yhtään valehtele, kun arvelen, että Gmail on säästänyt työaikaani vähintään 200 tuntia näiden vajaan kahden vuoden aikana. Siitä hyvästä Google saa puolestani olla pörssiyhtiö ja mainostella siellä täällä. Verkkosilmä osaa jo hypätä niiden mainosten yli.

torstaina, marraskuuta 27, 2008

Käytiin kokemassa verkkoja

Voi miten ihmisten kohtaaamisessa on hohtoa. Olimme Ambrusinin Hannelen (kuvassa alla) kanssa Virtuaaliopetuksen päivillä – Hannele esityksen kanssa ja minä Vinkkiverkon kanssa.

Vinkkiverkon osastolle olin kotikutoiseen tee-se-itse-henkeen väsännyt sosiaalisen median simulaation. Aluksi oli tyhjä verkko. Tarjolla valmiita profiiliaihioita (pahvikaloja), mahdollisuus muokata profiilia (sakset, kyniä), mahdollisuus koodata itse oma tyyli (esimuotoilematonta pahvia). Ja useampi oivalsi, että kysymällä saa lisää välineistöä, esimerkiksi eriväristä pahvia, liimaa, maalarinteippiä. Kalojen lisäksi verkkoon tarttui mustekala, merihevonen, silakan kehykset ja mökki. Verkkoa sai myös jatkaa virkkaamalla lisää ja useampi muisteli kouluaikojaan koukku kädessä. Palkaksi sai kalastaa salmiakki- ja hedelmäkaloja pienoissumpusta.

Pitääpä vielä kertoa pieni tarina. Kun maanantaina kaikkien työkiireiden ja valtaisan sohjon keskellä saalistin rekvisiittaa, en ennättänyt etsiä puikkarikauppaa, paikallisesta Robbarista sai vain sellaisia verkkopaketteja, joissa oli puikkari, mutta niitä ei irrallisina. Siispä sakset ja pahvilaatikko, ilmainen puikkarijäljitelmä oli siinä. Verkon lanka oli työkaverilta saatua. Pöydän helmoja somistivat Mediaälyä-kilpailun kuvat havainnollistamassa osaltaan sitä, että verkkoasioita voi miettiä liima, paperi ja sakset -metodilla.

Olihan meillä siellä tietysti verkkoverkkokin mukana, vaikka ei kuvassa näy. Siinä askarrellessa ja internettiä tutkaillessa kehityi monta hyvää ajatusta. Sain myös erittäin laadukasta kalaa itselleni kotiinviemisiksi. Eräs kullanarvoisimpia Metakka-tieto. Vinkkiverkon eräs tavoite on ollut Verkkolehden avaaminen. Tässäpä oiva ilmainen väline! (muuten viimeisimmän Kotimikro-lehden kylkiäisenä tulee ilmainen Scribus-ohjelma ja lehdessä on monta aukeamaa havainnollisia ohjeita, Scribuksella saa taitettua painokelpoisia julkaisuja ja pdf-lehtiä).

Olin onnistunut sekoittamaan Macini äänisäädöt ja nekin saatiin kuntoon. Olin erittäin onnellinen tästä avusta. Tekniikan kanssa on joskus kädetön. Silloin lähimmäisapu on arvokasta. Eikä tässä kaikki. Monta muutakin hyvää saalista. Suuret kiitokset kaikille!

Hannelen esitys:

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Tasapuolisuuden nimissä: sekoil-Ning

Yhden, kahden ja kolmannenkin Ning-palvelussa seikkailleen kanssa on tullut vaihdettua kevyesti Ning-ajatuksia. Penaalin Oppibaarissa opiskelijalla oli tähdellisiä havaintoja:
"Joo, ja mietin muuten, kun verkkosivuston tietopaketti laajenee koko ajan osallistujien toimesta, että entäs nyypät? Ne, jotka saattavat tulla ningeihin vasta myöhemmin. Sehän on kauhea paukku lukea kaikki mitä sivustoilta löytyy. Pitäisiköhän laittaa jokin johdantotervehdys, johon on selkeämmin koottu osiot hyperlinkkien avulla, niin pääsisis suoraan etsittyyn asiaan."
Siispä Ningin kootut sudenkuopat:

Navigointi ei hahmotu (on vaakanavigointi, alivalikot vain viemällä hiiri päälle, joissakin layouteissa navigointi hämärtyy erityisen tehokkaasti)

Kommentit ja keskusteluketjut menevät ryhmissä sekaisin, vaikka aloittaisi keskustelun, niin ihmiset lisäävät ajatuksensa ryhmän päätasolle kommentiksi, näin kävi esimerkiksi Oppilaitos-Ningin Sometu-ryhmässä.
Samaisessa ryhmässä Irmeli Pietilä kommentoi:
"Kehtaanko tunnustaa: olen suurimman osan ajasta ihan pihalla täällä sometussa, kun kaikkea on niin paljon enkä koskaan oikein ymmärrä, missä olen ja kenelle kommentoin! Joskus pitäisi sitä paitsi selvittää, mistä kohdasta pitää tilata syöte, jollei halua tietoa jokaisesta yhteisöön liittymisestä ja profiilin muutoksesta, vaan pelkästään valittujen ryhmien keskusteluista."
Sanon, että kehtaa tunnustaa, kyse on Ning-haasteesta.

Keskustelut voi valita näkymään kahdella eri tavalla. Silti keskusteluketjut ovat vähän sekoja, johtuu siitä, että kommenttiruutu tulee automaattisesti alkuun, mutta sen saa myös avautumaan Vastaa tähän -linkistä. Viittaussuhteet eivät visualisoidu, mitä on pyritty minimoimaan sillä, että tiettyyn vastaukseen osoitettuun viestiin tulee automaattisesti kopioituna viitattu viesti, mistä voi sitten deletoida liiat pois. Mikä vekkuilia, niin tämä ominaisuus ei tule kaikissa Ningeissä. En ole päässyt vielä selville logiikasta.

Ning vaatii jatkuvaa kätilöintiä. Etusivua pitäisi osata muokata niin, että sekä konkarit että tulokkaat saavat jotain tolkkua. Elementtejä sinänsä voi siirrellä ihan kätevästi. Mutta kun on tarjolla paljon, kaikki ei mahdu ykköspaikalle.

Google-mainokset vievät tilaa eivätkä sosiaalista mediaa vähemmän käyttäneet edes hahmota, että ne ovat Google-mainoksia. Sain Penaalista kyselyn, että miksi sinne oli laitettu niitä mainoksia, kuka oli laittanut ja millä luvalla.

Ning kaatuilee, harvoin, mutta tämäkin on otettava huomioon. Palvelu on rankassa kasvussa. Ihan suoraa varmuuskopiota ei maksutta saa. Lupaavat kyllä vankan varmistuksen ja palautukset ovat toimineet ne pari kertaa, kun tekniikka on pettänyt. Jäsenet saa helposti talteen, mikä kannattaakin ylläpitäjän nappailla aika ajoin. Etusivusta voi ottaa vaikka kopion samaan tiedostoon silloin tällöin.

Ning-käyttäjätuesta minulla on hyvää sanottavaa ja häiriöistä tulee hyvin tietoa. Ideoita löytyy Ning-blogista.

lauantaina, marraskuuta 22, 2008

Ning-vaasio

On ilmassa hiutaleita, muotoutuu Maa taas uudestaan. Vakavasti otettavaa aihetta ei näin lauvvantakehtoona, toiverunoja kuunnellessa, voi kuvasanoitta aloittaa.

Verkkomaailmassa kiinnostava uudelleenmuotoilija on Ning, joka tässäkin blogissa on jo jonkun kerran vilahtanut – näyin luoneen itse ensimmäisen Ningini 21.7.07. Ville Venäläisen 1.11.2007 perustama Sometu (Sosiaalinen media oppimisen tukena) Ning-verkosto on kerännyt jo yli 570 suomalaista oppimismaailman ja kansalaistoiminnan ihmistä verkostoitumaan. Ningin opetuskäyttöä on kokeiltu monin paikoin ja kiinnostusta herättävin tuloksin.

Vaikka Ning, kuten vielä mikään muukaan verkkopalvelu, ei ole täydellinen, ei edes lähellä, niin siinä on muutamia verrattomia ominaisuuksia. Listaan niitä oppimisen näkökulmasta tähän:
  • helppo, halpa ja nopea perustaa
  • samoilla tunnuksilla voi liittyä useisiin Ningeihin ja omat verkostot löytää My Social Networks
  • Ning-sivuston ulkoasua ja näkyvyyttä voi säädellä melko monipuolisesti (myös CSS-tyylit, sivujen julkisuutta voi säätää sivukohtaisesti).
  • mahdollisuus lähettää avoimia ja suljettuja yksityisviestejä, viestejä ystäville, ryhmän jäsenille ja koko verkoston jäsenille
  • mahdollisuus hallinnoinnin jakamiseen ja porttikieltojen jakamiseen
  • monipuolinen syötteistö (ei tietenkään toimi suljetuilta sivuilta)
  • monimediaisuus (kuvat, videot, audiot, tiedostot 100Mt tallennustilaa/profiili)
  • integrointi Flickrin kanssa, monipuolinen vimpainvalikoima
  • 13-18-vuotiaille ilmainen mainokseton (himppu mutkikkaasti, mutta kuitenkin), maksullisesti mainokseton (tällä hetkellä 19,95 $/kk)
  • mahdollisuus luoda vapaasti uusia sivuja ja järjestellä navigointia, myös alivalikkomahdollisuus
  • toimivia työväineitä, kuten chat, ilmoitukset, muistiinpanot ja etusivun elementtien kohtuu joustava sijoittelu sekä perusmodulin HTML-editointi, syötemoduli sekä etusivulla että profiilissa
  • moniin oppimisympäristöihin verrattuna merkittävää se, että jokaisella jäsenellä paljon mahdollisuuksia omiin aloitteisiin (kutsua uusia jäseniä, aloittaa keskusteluita ja ryhmiä, kirjoittaa blogia, ladata media-aineistoja)
  • jokaisella jäsenellä oma muokattavissa oleva profiili, ystäväverkottumisen mahollisuus
  • sietää tolkuttoman määrän jäseniä (kuten Classroom 2.0 yli 14 000), toki mukana kaottisuus ja epäselkoisuus, mutta silti, aina jotain, josta löytää ote
Harvasta maksullisesta oppimisympäristöstä voi listata näin monipuolisesti hyötyominaisuuksia. Kun itse käytän Ningiä kurssiympäristönä, seuraan syötteiden avulla uusimpia tapahtumia yhdestä paikasta ja siten saan myös arviointia varten jokaisen profiilin kerralla silmäiltäväksi (ei onnistu, jos Ning on suljettu).

Tervetuloa mukaan tai kurkkimaan Vinkkiverkko, Penaali, lukiopsykologian kurssi PS4, filosofian No voi ihme... ja tietenkin noiden omieni lisäksi Sometu ja Porkkanamafia!

Timo Rainio on laatinut selkeän pienen esityksen Ning-palvelun verkostoitumisoisuuksista:
Verkostot&Ning
View SlideShare presentation or Upload your own. (tags: verkostot ning)

perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Huikeita kuvamatkoja

Google on julkaissut LIFE-lehden kuva-arkistosta käsittämättömän määrän kuvia, varhaisimmat 1750-luvulta. Nojatuolimatkoja kotikoneen äärellä, vaikkapa tietokoneen historiaan!

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Ensimmäinen Penaali-päivä

On se vaan hienoa, kun saa toteuttaa omaa unelmaansa. Ei vaivaa yhtään, että oikein moni ei vielä hahmota, että mistä on kysymys ja mitä itua koko jutussa on. Penaali on kuuden kunnan alueen lukioväelle (opiskelijoille ja henkilökunnalle) avattu avoin verkostoitumissivusto.

Ensimmäisenä Penaali-päivänä ideoitiin tiedotusta kahden eri koulun opiskelijoitten kanssa. Lähti sähköpostit koko alueen porukoille. Mese ja IRC-Galleria-tiedotuksia. Opiskelijan aloitteesta tein ilmoituksen ryhmänohjaukseen ja lähetin kaikkien ryhmänohjaajien käyttöön.

Toisen koulun opettaja ideoi ilmiöpohjaisen opetuskehittelyn ja laitoimme sen alkuun: Ilmastonmuutos. Perustettiin ryhmä ja sisältösivukin on alussa. Yhdistetään eri kouluja, eri oppiaineita, kehitellään avoimesti, opiskelijoilla on tilaisuus osallistua.

Opiskelijat suunnittelivat ryhmiä sekä abi- että vanhojen tapahtumien suunnitteluun. Ilmestyi pari ilmoitusta, mm. pikashankkitapahtumasta. Chattäiltiin ja kuunneltiin musiikkia. Keskusteltiin nenäpäivästä. Testasin ideaa oppibaarista ja sain kannatusta.

Tuli palautetta (ei opiskelija) Google-mainoksista, että eivät ole oikein sopivia. Tiedottelin, että Ning myöntää ne pois 13-18-vuotiaitten kouluryhmille, mutta pitää anoa, ei käy hetkessä. (Ning on tarkoitettu yli 13-vuotiaille). Mainoksettomaksi voi myös ostaa, mutta maksaa paljon. Itse huomasin, että Google-mainoksiin on niin tottunut, että niiden kohdalla katseessa on siirtyvä sokea täplä. Lienee eräänlaista sosiaalisen median lukutyyliä.

Tämä on vasta ihan alkua. Mutta uskon juttuun. Voi olla, että putoan ja sattuu pehvaan, mutta kivaa on. Tämä on silti ollut viikon sivuharrastus, iso rutistus on psykologian verkkokurssin kanssa. Ja keskiviikkoisin opetan ihan perusperus-asioita tietokoneista ja internetistä. Pari filosofian kurssiakin meneillään... vapaaehtoinen ihmettelysivu on toiminut mainiosti.

Nyt on perjantaipöllömäinen olo. Mutta kevyt. Ainakin yksi verkkokurssilainen oli saanut opiskeluinspiraation etäluennosta. Ja kaikki ovat kirjoittaneet kiinnostavasti lukupäiväkirjoja. Toimii. Nyt aivot hyllylle (=video koneeseen).

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Väliäkö visuaalisella?

Aikalailla normaalin virkaihmisen työpäivä tuli kulutettua siihen, että etsin sopivan ja kuvaavan nimen ja sen jälkeen laittelin kohdalleen visuaalisen ilmeen verkkosivulle. Sivu tulee täkäläisten lukioitten käyttöön. Verkostoitumista ja kaikenlaista yhteistä toimintaa. Tarkoitettu sekä opiskelijoille että henkilökunnale.

Miksi visuaalinen on niin tärkeää (ainakin minulle)? Se on kuin arkkitehtuuri ja sisustus ja puutarhasuunnitelma ja liikennejärjestelyt. Jos verkossa visuaalisuus ei tue liikkujaa, ympäristö ei avaudu. Harva uskoo, mikä vaiva on luoda mahdollisimman havainnollista verkkoympäristöä. En todellakaan ole taitava tässä. Muut pankoot nyt paremmaksi.

Ympäristön nimeksi tuli Penaali. Visuaaliseen ilmeeseen liittyy erilaista normipenaalista löytyvää: kyniä, terotin, klemmari yms. Penaalilla on myös vertauskuvallinen merkitys, kuten testihenkilö totesi: Sieltä löytyy kaikki apu visaisiinkin pulmiin, kunhan vain muistaa ajatella!!

tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Päivitys edelliseen

Nyt on edellisessä merkinnässä esitelty esitys päivitetty vielä esimerkeillä. Haastavaa, kun aikaa oli puoli tuntia ja ilmeisesti olisi pitänyt olla vielä konkreettisempaa. No, jälkitoimituksena, mutta tuota ei puhuen esitä erkkikään puolessa tunnissa niin, että jäisi jotain mieleen, paitsi jos aihepiiri on tuttu. No tuotteissa on kehittämistä, pitää osata vielä taitavammin ottaa selko tilaajan toiveista.

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Mystinen netti

Juuri putkahtanut teos Verkko kasvattajana on vielä lukematta. Noin muuten vaan tulee aina välillä mieleen, kuin lapsemme eläisivät jollain vieraalla planeetalla, josta kasvattajat haluavat saada tolkkua, mutta joka on kummajainen, luoksepääsemätön, enimmäkseen mörkö. Miksi ei tehdä kirjoja hiekkalaatikko kasvattajana tai lähimetsä kasvattajana tai partioleirien paheet? Ei tehdä, kun niistä on aikuisilla itsellään kokemusta.

Etäpuhun kohta tilaisuudessa, jonka nimi on opettaja nettikasvattajana. Sain otsikon uhista mahdollisuuksiksi. Ajatusten virikkeeksi jäsensin alla olevaan tapaan. Ajattelin, että tiellä kulkee autoja, moottoritiellä varsinkin. Se on vaarallista, sillä moni kuolee tai loukkaantuu kolareissa ja autot saastuttavat maapallon pilalle. Emme laita tietä poikki. Hieman liikennemerkeillä ja valvonnalla sentään hidastamme. Asian kanssa pitää elää.

Sellaista se on netinkin suhteen. Ihmisten toimintaa. Siellä on mörköjä, mutta myös kivaa, hauskaa ja ystävällistä. Hankalaa. Elämä ei ole selkeää.

torstaina, lokakuuta 30, 2008

Olen puhunut syötteistä 2,5 vuotta

Katselin vanhoja esityksiäni. Edelleen RSS on ihan uutta lähes kaikille. Harmi harmi, on niin kätevä tekniikka että voi pojat. Tää on mun ekasta etäesitelmästä (joka oli syy tämän blogin syntymiseen, aikakoneesta joskus veikeää katsella ulkonäkömuutoksia, tässä blogin alkumetreillä hehkutetaan ajansäästökeinoja heh heh itteäkin ihan naurattaa, että silleen sitä, paraskin neuvomaan):

Blogien Opetuskaytto
View SlideShare presentation or Upload your own. (tags: web20 elearning)

Verkkopalveluitten integroitumista

LinkedIn on avannut vimpainosaston. Profiiliin voi istuttaa vaikkapa oman SlideShare-profiilin ja blogin. "Your SlideShare account has been linked to your LinkedIn profile!" Tätä voisi jo sanoa kehitykseksi ellei jopa esitykseksi. Toisaalta kyllä tulee mieleen aina tietoturva näissä palvelusta toiseen loikkimisissa. Entäs jos jossain internetin mutkassa vuotaa...

perjantaina, lokakuuta 24, 2008

Scrumy - kätevää projektinhallintaa

Kaunis ja minimalistinen käyttöliittymä yleistyy. Projektinhallintapalvelu Scrumy otetaan käyttöön, kirjoittamalla selaimen osoiteriville scrumy.com/projektinnimi ja ta-daa, avustaja ilmaantuu opastamaan projektihallinnan aloittaminen. Näkymä on vähän kuin seinä, jonne liimaillaan lappuja: kuka tekee mitä milloin ja lappuja voi siirtää tehtyjen sarakkeeseen sitä mukaan, kun ne on hoidettu.

maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Vinkkiverkko rantautui Ningiin

Viime keväänä kokeilimme uskalikkojen joukolla (Vinkkipartio) sekä Sixgroups- että Grou.ps-verkostoitumispalveluita. Niissä oli puolensa, mutta nyt näyttää siltä, että toistaiseksi selkein ja joustavin ympäristö tarpeisiimme on Ning.

Ningin etuja ovat jäsenten mahdollisuus itsenäisesti perustaa ryhmiä, avata keskusteluita ja pitää omaa blogia, joista koostuu blogilista tuoreimmista merkinnöistä. Ympäristöön voi myös ohjata aineistoa syötteinä. Kuvien, videoitten ja audioitten lataaminen onnistuu ja kommentteihin on mahdollista liittää tiedostoja.

Tervetuloa mukaan Vinkkipartioon!

Harto Pönkä: Johdatus DabbleBoardiin

DubbleBoard on erittäin mainio työväline monenlaiseen oppimiskäyttöön. Alla Harto Pönkän selkeä perusopastus (ks. blogimerkintä).

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Nähdä kauas – Fernsehen

Aikoinaan, kun aloin opiskella, jouduin miettimään, että millä ajalla. Juniorini kellui tuolloina kohdussani, siitä on pian 17 vuotta. Tein nopean päätelmän: lopetan television katsomisen ja saan 8 tuntia viikossa. Saksalaisista poliisisarjoista, taivaallisista brittiviihteen helmistä ja elokuvahurmiosta en luopunut. Välillä pidin ja pidän edelleen päätä pehmittäviä töllötys-tajuttomuus-päiviä.

Saksan kieli on pysynyt vireessä - Gott sei Dank, wir haben keine Synchronisation in Finnland. Työasunnossani ei ole töllöä, ei oikean kotini olohuoneessa (vaikka muissa tiloissa kyllä). Olen enimmäkseen ulkona tv-maailmasta. Mutta saatan ahmia videoilla auvoisia sarjoja autuaana, kuten parhaillaan Sopranosia (joka on aivan huippu!!!).

Serkku kirjoitti omassa blogissaan tv-ajatuksia. Olen sen verran kriittisesti vanhempi, että pidän televisiosta juuri sen sukupolvea yhdistävän kulttuurisen roolin vuoksi. Lapsuudessani oli yksi kanava, joka lähetti ohjelmaa kuudesta yhdeksään, jatkoajalla lauantaisin myöhempään ja Peyton Placen tullen myös keskiviikkoisin.

Minulla on surkea tv-maku. Tai siis hyvä. Omasta mielestä. Fanitan sellaisia kuin Ketonen & Myllyrinne tai Mounthy Payton. Lukematon joukko laatuhömppää, kuin myös Simpsonit ja South Park. Uppoavat kuin Pyynö. Tietenkin olen myös sarjakuvafani. Nautin myös camp-henkisestä hömppäupotuksesta. Tosin tosi harvoin. Olen radioaddikti ja vihaan soittolistaradioita. Uskon vanhaan kunnon joukkoviestintään ja yleisradiokanaviin. Hannu Taanilaa ikävöidessä (josta verkkomaailmassa on surkea Wikipedia-artikkeli ja surkeat muutama kymmen tallennetta YLE:n Elävässä arkistossa) on maukasta höristellä Tuomas Enbuskea tai Kirsi Virtasta. Netti on paitsi töllöttäjän myös kuuntelijan paratiisi.

Ja vihaan luontodokumentteja, joissa luodaan draamoja ja inhimillistetään eläimiä. Oikeasti olenkin siis likinäköinen, jotain miinus 1,25. Siis kurzsichtig.

Tarpeetonta pedagogiikkaa laatimassa

@peeii kommentoi sosiaalisen median pedagogiikan kyhäelmääni (jossa on myös ihan fiksuja juttuja Harto Pönkän toimesta - hymy hymy) Jaikussa:
"Lueskelin noita luonnoksia, ja vaikutelmani on, että niissä sanotaan samaa, mitä on aiemmin puhuttu verkkopedagogiikan nimissä. Ja kuitenkin aavistelen, että pedagogiikka sosiaalisen median puitteissa profiloituu ainakin jossain suhteessa erilaiseksi/toisenlaiseksi. Mutta se, mistä on kyse, on minulle vielä tekeytymässä ..."
Vastaukseni tuohon: Edustan itse kylläkin kantaa, jonka mukaan pitäisi mahdollisimman sulavasti päästä eroon erilaisista pedagogiikan etuliitteistä (äskettäinen blogimerkintäni aiheesta).

Hyvä pedagogiikka toimii missä vain. Kyse on lähinnä tilannetekijöiden huomioon ottamisesta ja kulloisenkin oppimisympäristön hyödyntämisestä.

Olet ilman muuta oikeassa siinä, että sosiaalinen media avaa jotain, joka ei yhtä hyvin ole käytettävissä muilla keinoin. Mutta erottelut verkko/mobiili/sosiaalisen median pedagiikkoihin eivät ole suunta, jota itse haluan ruokkia, vaikka kysynnän vuoksi kirjoitankin sosiaalisen median pedagogiikkaa. Se on liikkeelle lähdön avuksi.

Olen myös miettinyt sitä, että nimilapuilla varustetut pedagogiikat ovat muuttumassa niin kryptisiksi, että mainiolta pedagogiltakin tippuu kartta ja väittää olevansa huono eikä oikein mikään pedagogi edes.

Haluaisin etsiä kiteytyksiä, hyviä yleisiä periaatteita. Sairaan vaikeaa eikä kukaan usko, miten paljon työtä kiteytysten etsinnän metsästys teettää. Ei edes näytä miltään. Ja voin olla joka suhteessa aivan väärässä.

Olen varovainen intoilemaan sosiaalisen median pedagogiikalla myös siksi, että se vie helposti pedikalisaatioon. Missään ei enää voi olla vain. Missä ikinä hillutkin, joku pedagogi kurkistaa kuin kummitusjunan reitillä: böö. Mainio näkökuma tähän kauhukammariin on keskustelu, jota otsikoi 'creepy treehouse'.

Ja vaikka olenkin ylläolevan suhteen itseni kanssa samaa mieltä, olen myös edelleen tiiviisti innoissani dialogipedagogiikasta, kriittisestä pedagogiikasta ja kulttuurihistoriallisesta oppimiskäsityksestä. Siis ei todellakaan mitään uutta. Konnektivismi on kyllä ihan tutustumisen arvoinen juttu...

perjantaina, lokakuuta 17, 2008

Voi piri piri

Poisoppiminen on tunnetusti hankala oppimisen muoto. Sitä vaaditaan työelämässä nykyään jatkuvasti. Ja sitä vastustetaan sitkeästi. Henkisen energian kannalta on tehokasta tehdä asioita, kuten niitä on aina ennen tehty.

On varmaan kulunut 10 vuotta siitä, kun lääkäri sanoi minulle ensimmäisen kerran, että voin käytön voisi lopettaa. Joo joo. Ajattelin että idiootti, ei rakasta ruisleipää voi syödä ilman voita. Kolesteroni on aina ollut hitusen yli suosituksen, mutta hyvä reippaasti yli normaalin. En ole ottanut vakavasti. Kolesterolinipotus on terveysterrorismin ikävä sivuhaarake.

Kuinkas on käynyt? Menee kolme tai neljä kuukautta, että saan yhden 250 gramman kirnuvoipaketin kulutettua. Rasvoista pidän silti huolta. Rasvaton ruokavalio on vaarallista, siitä oli tänään jopa uutisissa. Perusasia, joka opitaan koulussa. Solukalvolla lipidit eli rasvat ovat äärimmäisen tärkeitä. Naiset ostavat naamalleen huisin kalliita rasvoja, vaikka niillä ei ole juuri mitään tehoa verrattuna sisäisesti nautittuihin.

Kaali, tuo halpa neuvostoaikoja tuulauttava elintarvike, kunniaan. Leningradissa näin aikoinaan kaalikioskeja. Sellaisia meille! Täällä kokattiin syyslämpimiksi piripirillä säväytettyä savoijinkaalikeittoa ja ai että oli hyvää. Lapsuusherkkuani oli voissa paistettu kaali. Tässä oli nokare Auraa. Sipulitkin kuullotettiin oliiviöljyssä.

Ihminen on sellainen. Oppii uusille tavoille ja alkaa nauttia niistä. Teija Räihä muuten tänään otti esiin terveyskasvatuksen Sometun ilmiöpohjaista opetusta ideoivassa kerhossa. Olisi todella kohennuksen paikka tässä asiassa.

Kymmenen melko oikeaa vastausta

Sosiaalisen median pedagogiikan kirjoittaminen pistää todella päässä syksytuulen kiitämään. Siis edelleen jatkuu alla alkanut.

Mietin ilmiötä, joka jatkuvasti tulee vastaan: ahdistus moneuden viidakossa. Koulussa on totuttu oppimaan oikeita vastauksia. Opetuskin on keskittynyt siihen. Opetetaan kuinka asiat ovat. Joku sanoo heti, että niin pitää. Ei matematiikkaa voi opettaa ilman keskittymistä oikeisiin vastauksiin. Totta, mutta reittejä on useita. Se on oleellista. Pitäisi oppia ajattelemaan itse. Jos opettaja aina kulkee edellä, näyttää ja odottaa, että oppijat jäljittelevät ja sisäistävät sitä kautta, niin ollaan ongelmissa. Malli toimi aikoinaan, silloin, kun koulujärjestelmämme syntyi. Silloin edettiin niukan information aikaa ja oli mahdollista edetä oppimalla oikeat asiat.

Nyt pitäisi vain suostua siihen, että on usein hieman väärässä, vähän sinne päin. Selkeys elää. Tämän päivän jäsennys ei toimi huomenna. Pitää oppia selkiyttämisen ja jäsentämisen taito, ei pelkkää valmista jäsennystä.

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Toisesta ensimmäiseen todellisuuteen

Huomiota arvioinnin kehittämiseen

Pedagoginen pohdiskeluni jatkuu vielä edellisistä. Kerroin kollegasta, joka oli kehittänyt nerokkaan menetelmän filosofian kurssille. Juttelin äsken hänen kanssaan arvioinnin merkityksestä.

Hyvin harva oppimisympäristö tukee aidosti oppimisprosessin näkyväksi tekemistä. Kollega käyttää Opintoverkkoa, joka on tässä suhteessa kaikista itselleni vastaantulleista oppimisympäristöistä paras (jokaisessa on puolensa, täydellistä - tai edes lähelle tulevaa - ei ole vielä tullut vastaan). Kyseisessä ympäristössä jokaisen opiskelijan kaikki verkkoaktiivisuus näkyy yhdessä näkymässä, vaikka se olisikin sirollaan eri toiminnoissa, arviointimatriisilla voi ilmaista eri toimintojen painotuksen (arviointimatriisia sisäänrakennettuna oppimisympäristöön en ole muualla nähnyt, vinkatkaa, jos sellaisia on). Opiskelija voi arvioida itseään, voidaan tehdä ryhmäarviointeja ja tietenkin palautekanava opettajalta suoraan opiskelijalle toimii.

Arviointia monipuolistavat metodit ja ympäristöt kehittämisen kohteeksi!

Onko e/m/wikipedagogiikalle tarvetta?

On ja ei ole. Kun oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen kulkevat uusille alueille, tarvitaan alkuvaiheen jäsennyksiä ja uuden alueen erityisluonteen tutkimista. Mutta hyvä pedagogiikka on hyvää kaikkialla.

Jouduin kaksi vuotta sitten antamaan lyhyen haastattelu wikipedagogiikasta. Olen opastanut verkkopedagogiikkaan ihmisiä sen jälkeen, kun olen sitä itse opiskellut. Vaparetki verkosto sai alkunsa mobiilipedagogiikan kurssilla. On näissä tullut oltua mukana.

Mistä pedagogiikassa on kysymys? Ensin oppimisesta, siitä, miten haluttu asia opitaan. Toiseksi halutusta asiasta, siis henkilökohtaisista, paikallisista, kulttuurisista ja yhteiskunnallisista valinnoista. Kolmanneksi siitä, miten haluttu asia opetetaan. Miksi tämä vasta kolmantena? Siksi, että oppia voi myös ilman varsinaista opettamista. Ja siksi, että ilman käsitystä oppimisen päämääristä, opettaminen on vallankäyttöä ja tyhjää. Hämmästyttävän vähän keskustellaan tuosta toisesta, kohteista, sisällöistä, taidoista. Käsitys oppimisesta ohjaa sitä, miten opettaminen muotoutuu.
Lisäys: Katso Hellströmin hyvä käsitemäärittely kirjassa Sata sanaa opetuksesta ja verkossa.

Jos kehitetään kovin hienosyistä, tiettyyn ympäristöön sovitettua pedagogiikkaa, huomion kohteena ovat ympäristö ja välineet. Näin ei mielestäni pitäisi ensisijaisesti olla. En ole mitenkään omaperäinen, kun toivon, että vähitellen voimme pudottaa pedagogiikka sanan etuliitteet pois.

Erään kirjan nimi on Tuhat tapaa opettaa. Se on hyvä nimi. En ymmärrä, miten voisin määritellä tai esitellä wikipedagogiikan, koska wikin käyttäminen oppimisen edistäjänä voi olla mitä vain.

Miellyttävin lähestyminen uusien ympäristöjen opetuskäyttöön on oppimisprosessiajattelu. Kollegani päivälukiossa oli toteuttanut nerokkaasti filosofian kurssin. Käytetyssä verkkoympäristössä opiskelijoilla oli mahdollisuus koko kurssin ajan omalla osallistumisellaan osoittaa oppimisensa edistymistä. Kurssin lopussa, ennen koetta, opettaja antoi arvosanaehdotuksen verkossa näkyvän ja oppitunnilla havaitun perusteella. Jos ehdotus ei vastannut opiskelijan omaa käsitystä omasta osaamisestaan, hän sai antaa kokeessa lisää näyttöä. Metodi on mielestäni briljantti. Lisää tällaista kehittelyä!

Erimuotoisilla väliintuloilla opiskelun vaiheissa edistetään oppimista. Merkittävintä on, toimivatko väliintulot edistävällä tavalla. En usko siihen, että kaikkien pitää tehdä yhtä aikaa samaa. Opiskelijan oppimisen taidot kehittyvät, kun hänellä on kaksivuotiaan tavoin itsenäinen mahdollisuus valita, laittaako hän tänään punaiset vai siniset lapaset. Verkko työvälineineen mahdollistaa varioinnin. Kohde on yhteinen, keinot voivat vaihdella.

Sosiaalisen median työvälineissä on lisäksi se vinha puoli, että niitä voi käyttää "väärin" – aivan kuin tekstiviestiä ryhdyttiin käyttämään toisin kuin tekniikan luoneet olettivat. Valmiit reseptit vaikkapa wikin pedagogisesta käytöstä, ovat siksi ongelmallisia, liian kahlitsevia. Toki esimerkkejä voi katsella ja niitä löytyy jo yllin kyllin. Paras paikka näiden kokoamiseen on LeMill.

Työkulttuuria

AT kommentoi edelliseen blogimerkintään:
"Mutta odottaisin sen seuraavan askeleen esimerkkejä ja pedagogisia vinkkejä näiden kalujen käytössä ja sitten seuraava askel olisi muodostaa yhteisöjä, joissa yhdessä kehiteltäisiin niitä edelleen eteenpäin."
Yksin tällä alueella, jossa olen koordinoimassa tvt-asioita ja auttamassa kysynnän mukaan virtuaalisesti, on lähes 900 opettajaa. Suomessa on paljon opettajia. Ajatellaan nyt, että prosentti opettajien joukosta tekisi työtään verkostona avoimesti, voisi kehittyä paljon hyviä asioita.

Olin tänään kuuntelemassa Anna-Maija Hintikkaa, joka on eräs arvostetuimpia suomalaisia erilaisten oppijoitten, etenkin lukivaikeuksista kärsivien, auttajia. Sali oli täynnä. Juuri ennen kuin syvennyttiin aiheeseen, takarivistä kuului kysymys: "Kuinka kauan tämä kestää, kun meille sanottiin että tämä on puolikas VESO?" Ja toden totta, tilaisuus kesti tunnin kauemmin kuin puolikas VESO (virkaehtosopimuksen mukainen vuosittainen koulutus). Kyseiset henkilöt marssivat salista ulos, kun VESO-kellon viisari tuli finaaliin. (Kaikki halukkaat eivät mahtuneet tilaisuuteen.)

Opettajissa on monenlaisia ihmisiä. Tuohon avoimeen jakamiseen ja verkostomaiseen työkulttuuriin, joka tuottaisi AT:n kaipaamia seuraavia askelia, voisi ehkä saada yhden prosentin mukaan. Olen toiveikas. Tarvittaisiin myös foorumi, elävä verkosto. Perinteistä hankemallia on yritetty riittävän kauan.

Netistä löytää jo pienellä etsimisellä pilvin pimein kaikenlaisia aineistoja. Jossakin vaiheessa on rummutettu hyvien käytänteitten levittämistä. Minultakin kysyttiin eilen ja tänään pariin sellaiseen. Minä en kuitenkaan henkilökohtaisesti usko hyviin käytänteisiin tai valmiisiin malleihin. Miksi? Siksi, että oppiminen on tilannesidonnaista monin tavoin. Metodin on sovittava opettajalle, muuten siitä ei ole mihinkään. Oppilaat/opiskelijat ovat erilaisia, ryhmät vaihtelevat. Käytettävissä olevat tilat, aika... jo pelkästään se, mihin kellonaikaan oppitunnit sijoittuvat... niin monta muuttuvaa tekijää. Minä suunnittelen aina jollakin tasolla opiskelijoitteni kanssa sen, miten juuri tämä kurssi toteutetaan. Teen ehdotuksia, he kertovat toiveitaan.

Se, millä välineillä opetus toteutetaan on mielestäni toissijaista. Paperi ja värikynät tai verkko työkaluineen. Kyse on siitä, millä välineellä parhaiten saadaan aihetta prosessoitua ja käsiteltyä. Verkkoa käytetään siihen, missä se toimii, kun se on saatavilla ja kun sen käyttö edistää oppimista.

Minulla on esimerkiksi parhaillaan menossa kolme filosofian ykköskurssia, päivälukiolaisille, aikuislukiolaisille ja etälukiolaisille. Opiskelijat saavat valintansa mukaan osallistua verkossa oppituntia laajentavaan keskusteluun. He omaehtoisesti luovat keskusteluja. Osa tekee oppimispäiväkirjaansa blogimerkintöinä samaan ympäristöön. Toiset tekevät yksin tai pareittain kynällä ja paperilla samaa. Tarjoan myös plustehtäviä. Osa tekee niitä vapaaehtoisesti, mielellään. (No voi ihme...).

Mitä haluan sanoa? Kuulun joukkoon, jolla ei ole juuri koskaan juuri mitään käyttöä oppikirjojen opettajanoppailla. Ja vaikka kuinka verkossa seikkailen ja näen erilaisia kurssi- ja tehtävätoteutuksia, niin omilla kursseillani joka kerran luon aikamoisella vaivalla ryhmän kanssa tilanteen mukaan oppimisen polun. Yleensä opin paljon opiskelijoilta ja saan heiltä ideoita. Se on vuorovaikutusta.

Itse jatkan edelleen työkalujen esittelyä tässä, lähinnä nämä ovat talletuksia omaa myöhempää tarvetta varten. Vähän kuin hillopurkkeja ja perunoita kellarissa. Se, mitä seuraavaksi kokataan, syntyy sitten tilanteen mukaan. Hyvä tietää, että perustarvikkeet löytyvät kellarin kätköistä. Ruuanlaitoissa on merkittävää tuntea peruslait, kuinka mikäkin raaka-aine käyttäytyy ja mitkä sopivat yhteen. Oppimiseen reseptityyppinen ohjeistus... äh, no ei sytytä minua. Hyvää opetusta voi olla niin monenlaista. Vanhanaikaiset menetelmätkin ovat hyviä. Kunhan on innostusta, otetta, kipinää.

Silti uskon, että verkostoissa voisi syntyä paljon merkittävää oppimista ilahduttavaa. Ja niihin verkostoihin haluaisin opiskelijoita mukaan. Yritän jatkuvasti muuttaa omaa työkulttuuriani. Ja uskon, että samaa voidaan tehdä yhdessä monin tavoin. Niin, ettei hetken yhteinen ponnistus ole keneltäkään poissa, vaan kaikki saavat. Niihen kanssa en jaksa leikkiä, jotka katsovat kellosta, milloin saavat heittää opettaja-aivonsa narikkaan. Tyylinsä kullakin. Toisia arvostaa, toisia ei.

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

SlideRocket virtuaaliselle työpöydälle

Ihastuttavanoloinen esitystyökalu verkossa. Sujuvasti kytketty Flickr-kuvanjakoon. Tyylikkäät tehokeinot. Videon ja flachin kätevä upottaminen esitykseen.

Vaikuttaa Erittäin Lupaavalle. SlideRocket!
Testaamatta toinen lupaavan näköinen on-line esitystyökalu 280 Slides.

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Openoffice työkäyttöön muistitikulla

COSS:n, Kuntaliiton ja useiden ministeriöiden yhteistyöllä syntynyt jakelupaketti Openofficen käytön helpottamiseksi julkishallinnossa on julkaistu. Paketti sisältää Openoffice Portable -ohjelmiston ja tukimateriaalia, kuten kirje- ja muistiopohjia sekä oikeusministeriön selvityksiä Openofficesta. Enää Openofficea ei tarvitse erikseen asentaa.

OpenOfficePortable-paketti sisältää suomenkielisen OpenOfficePortable 2.4 version, ohjeistuksen, asiakirjamalleja sekä lisäosan Microsoft Office tuotteisiin ODF-dokumenttien käyttöä varten. Ohjelma ei tarvitse asennusta, vaan sen voi heti pakkauksen purkamisen jälkeen ottaa käyttöön. Jos kunnan atk-tuki ei asenna Openofficea koneille, muistitikku riittää (vähintään 512 Mt).

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

Verkottumisen verkko – Suomalainen porkkanamafia

Porkkanamafia on kuluttajaympäristöliikehdintää, jossa oleellista on käänteisboikotointi. Ostetaan sieltä, mistä tarjotaan luonnolle ystävällisintä kokonaisuutta. Suomeen kehitellään omia toiminnan muotoja.

Osallistuminen luontuu oivallisesti esimerkiksi yhteiskuntaopin ja kotitalouden opiskeluun. Kuinka kuluttaja voi vaikuttaa! Tai biologian kurssille, kysehän on vähähiilisyyden tavoittelusta. Matematiikan tunnilla voidaan tehdä vaikka laskelmia aiheesta.

Tule mukaan, tuo kollegasi, opiskelijasi, naapurisi, kuppikuntasi. Suomalainen verkossa verkottuminen valtakunnallisesti ja alueellisesti on alkanut.

Porkkanamafia netissä Ning-verkostoitumissivuston lisäksi:
saitti ja blogi
wiki
• Facebook -ryhmä
• Jaiku -kanava
• FriendFeed -huone

Googlaus menneeseen

Kymmenvuotissynttäreitä juhlistamaan Google on avannut vuoden 2001 hakukoneen. Jos muinaisen hakutuloksen linkki on jo kuollut, sivua voi etsiä hakutulokseen kytketystä Internet-arkistosta (Wayback Machine). Esimerkiksi hakutermillä "sosiaalinen media" ei vuonna 2001 löytynyt yhtään osumaa, kun nyt (12.10.08) osumia löytyy 29 300 ) ja englanniksi vastaava haku ("social media) vuonna 2001 1460 osumaa ja tänään 18 800 000 osumaa.

Hyvä värkki kriittisen mediakasvatuksen käyttöön. Tälle voi ideoida monenlaista käyttöä.

tiistaina, lokakuuta 07, 2008

Ilmiöpohjaisuus opetussuunnitelmiin

Ole mukana opetus- ja oppimiskulttuurin uudistamisessa ja vaikuta uusiin opetussuunnitelmien perusteisiin. Osallistu opetusalan asiantuntijoiden, tutkijoiden, opetuksen kehittäjien ja verkko-opettajien kannanottoon: Ilmiöpohjaisuus opetussuunnitelman perusteisiin. http://www.adressit.com/ilmiopohjaisuus

Taustoja ja keskustelua aiheesta löytyy wiki-sivustolla: http://ilmiopohjaisuus.wikispaces.com sekä Sometu-ryhmästä.

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Sosiaalinen media in Plain English

Common Craft tekee hauskoja ja informatiivisia esityksiä webin ilmiöistä. Sociaalisen median eräitä vaikeasti hahmotettavia asioita on oivaltavasti avattu alla. Samaan tapaan voisi askarrella omille kursseilleen pikkuvideoita...

sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008

Muurahaisen politiikkaa

Yhteiskunnan ikävien kehityskulkujen rinnalla on toiveikasta hyvin käytännönläheisesti kokea, miten pienten tekojen yhdistämisestä kasvaa muutoksen askel. Suomen ensimmäinen Porkkanamafian tempaus Helsingissä tartutti iloista käänteisboikotoinnin aatetta mukana olleisiin, internet-verkostoissa kannatuksensa ilmaisseisiin ja varmasti myös lukuisiin asiasta nyt ensi kertaa kuulleisiin.

Kyyniset kommentoivat tyylilleen uskollisina. Mutta mikä on kyynikkojen esittämä vaihtoehto? Ei tehdä mitään, koska ei sillä niin väliä. Aina on joku muu, joka voi vaikuttaa enemmän ja aina joku muu, jonka kulutuksen rinnalla oma kulutukseni on niin niin mitätöntä. Piittaamattomuus on helppoa. Porkkanamafian tempaus ja tulevat tempaukset antavat helpon keinon piitata. Suurilla joukoilla ja toistuvalla toiminnalla vaikutukset voivat olla monitahoisia hyvällä tavalla. Ilman torjuntaa herättävää syyllistämistä.

Internetin verkostoja on viime viikon aikana demonisoitu. Jos verkossa eri-ikäiset toimivat myönteisesti yhdessä, ei olla vaarojen poluilla. Vaara vaanii, mikäli epäluulojen ja pelkojen vuoksi kaihdamme internetin hyviäkin verkostoja ja oppimisen tiloja.

Surunauha


Ei sanoja. Vaisu ja murheellinen. Ampumauusinta. Monipolvinen pohdinta ja keskustelu aiheesta Jaikussa. Facebook-ryhmä herättää keskustelua aselaista sekä Aselakimuutos.net-nettiadressi ja lukuisia muita adresseja keräävät allekirjoituksia aselain uudistamisen puolesta.

maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Tunnustan porkkanaa, tunnusta sinäkin!

Kävin kaupassa tai no, viidessä tänään. Normaalia. Hämmentävästi juuri se, mikä on normaaleinta elämässämme on mittakaavaltaan merkittävintä. Olen miettinyt, miksi hammasharjoja, pesupulveria ja terveyssiteitä mainostetaan niin ahkerasti. Vastaus on luonnollinen. Se, mikä kuuluu arkeemme, on suurin bisnes. Euro sinne toinen tänne, ei tunnu missään.

Normaali kuluttaminen on ällistyttävän vaikuttavaa. Saatan taustani vuoksi (20 vuotta viljelijä, siitä 15 vuotta luomu-etuliitteellä) olla normaalia perehtyneempi luonnon energiatalouteen. Vai tiesitkö, että ihan tavallinen typpilannoite, jota peltoon kylvetään, on uskomaton öljyenergian rohmu? Siis kuin öljyä levittäisi viljavainioille. Vau miten luonnollista.

Katsoin alla olevan videon, kuten tuhannet muut. Se Juttu - The Thing on tässä. Suomen liikehdintä starttaa ensi lauantaina 27.9., ks. wiki, Jaiku-kannu, Friendfeed, blogi ja Facebook. Masinoi jotain samaa omalla paikkakunnallasi ja levitä ideaa, jonka voi oivaltaa suurin piirtein otsakkeella: yritetään-pelastaa-tämä-pallo-omilla-kulutusvalinnoilla!

Silloin ennenvanhaa 90-luvulla, kun olin alkuvoimaisesti parantamassa maailmaa, vertasin suuria ekologisia uhkia usein siihen, että ne ovat loppujen lopuksi seuraus miljoonien ihmisten yksittäisistä valinnoista ja samalla tavalla myös hyvät valinnat ovat mahdollisia, muurahaisen politiikkaa siis.



Aiheesta suomalaisessa blogimaailmassa: Sampsa Kiianmaa, Mari Koistinen, Halo Efekti, Armi, Janne Saarikko a, Janne Saarikko b, ...

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

VUVOX mediapajasta kajahtaa

Pienen ihmettelyn jälkeen aikaansaatua. Saa upotettuakin, mutta musiikin vuoksi en nyt laita tähän.

Myöhempi lisäys: oma koevedos on aika surkea, mutta tästä visuaalisesta vierailusta Second Life -maailmassa näkee paremmin, kuinka VUVOX eroaa aiemmista esityskoostamispalveluista.

VUVOX tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia koostaa kuvista, äänestä ja videoista esityksiä. Tulossa tekstien liittäminen. Sisältää joitakin vekkuleita editointiominaisuuksia. Mukaan voi laittaa omaa selostusta mp3-muodossa tai musiikkia (kokeilussa Code Fusion hankittu Download.com Music-sivuilta). Kuvia voi pysäyttää klikkaamalla ja äänet saa vaiennettua (ääni voi olla ärsyttävä... mutta jos laittaa selostuksen, siksi kokeilin). Kehyksiä löytyy useammanlaisia ja monet interaktiivisia eli vaativat hiirityöskentelyä.

lauantaina, syyskuuta 20, 2008

Ning on aika kiva joukkokokoontumispaikka

Olen laittanut alulle filosofian kurssin Ning-sivustoa, jossa pääasiana on ihmetellä filosofian ikuisia kysymyksiä eli keskustella (ks. edellinen merkintä alla).

Sivulle voi myös lisätä kuvia, videoita ja musiikkia filosofisten mietteitten virittäjäksi. Ja mikä hauskaa, sinne voi laittaa myös mp3-tiedostoja omalta koneelta. Lisäsin alkupalaksi oman pari vuotta vanhan tervetulotoivotukseni kyseiselle kurssille.

Ning-sivulla voi chattäillä ja aionkin etäkurssilaisten ohjausajan käyttää niin, että päivystän myös verkossa. Tapahtuma-sivu on sopiva kurssitapahtumien ilmoitteluun.

Samalle sivulle voi useampi opettaja tuoda oman kurssinsa, sillä sivu on sitä kiinnostavampi, mitä enemmän siellä on porukkaa. Eli jos tunnet filosofian opettajan, välitä tämä vinkki. Annan opettajille ylläpito-oikeudet.

Idea toimii niin, että jokainen opiskelija luo oman profiilin, joka saa olla nikki. Hän kertoo opettajalle, kuka on verkossa. Profiilisivun kautta opettaja pääsee näppärästi katsomaan kyseisen opiskelijan aktiivisuuden kurssin lopulla. Palautetta voi antaa sekä julkisesti että yksityisviestinä.

Avoin filosofifoorumi lukiolaisille

Myös opettajat ja muut aiheesta kiinnostuneet tervetulleita. Tuo oma FI1-ryhmäsi tänne!


View my page on No voi ihme

perjantaina, syyskuuta 19, 2008

Hoax ja perusmatikkaa


Tässä onkin mainio päässälaskuharjoitus (tuli juuri itselleni). Yllä oleva viesti kertoo, että Facebook hidastuu, koska siellä on käyttämättömiä tilejä (klikkaa kuvaa, saat sen lukukelpoiseksi).

Viesti kehottaa siis lähettämään viidelletoista ystävälle kyseinen viesti, ettei viestin saajaa itseään vain lueta mukaan passiivisiin palvelua tukkiviin käyttäjiin. Ja sitten se laskutoimitus: a lähettää 15 kaverille kyseisen Facebook-viestin, joista jokainen lähettää 15 kaverilleen kyseisen viestin, joista jokainen lähettää... Kumpi tukkiikaan Facebookia? Nämä viestit vai passiiviset käyttäjäprofiilit. Jutun nimi on Hoax.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Lue myöhemmin namiska Frendfeediin

FriendFeed Read Later Greasemonkey for Firefox
FriendFeed Read Later is a Greasemonkey script that allows you to mark entries to read at a later time, easily accessible in a custom tab.

The script adds a "Later" button for each entry. Clicking it will make that item available inside a custom "read later" interface tab, and also simulate a "Like" action for it. To remove read items, simply click "Done!" - that simple!

Doodle nyt myös Facebookiin

Doodle: Helppo aikataulutus

Doodlen avulla on kätevää sopia yhteinen tapaamisaika tai äänestää jostakin. PowerDoodle sopii eri aikavyöhykkeillä asuville yhteisen ajan sopimiseen. Uutuutena on myös Facebook-sovellus.

Library Journal audiovisuaalisesta verkkoaineistosta

Tapping Into Media - 9/15/2008 - Library Journal
"Some people learn better through viewing and listening, and some people simply don't like to read. In our society, there seems to be a general move away from text, or, at least, text as we have defined it in the past."

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Kirjaton vs. kirjat on

Pitkiä päiviä. Olen käynyt paikallisessa ravitsemusliikkeessä lounailla. Yleensä einehdin silmillä päivän aviiseja siinä samalla, odotellessa varsinkin, en tehokkuuttani vaan työ-aivoaaltoja murtaen. No, välillä tunkee työmaailmakin aviisien sivuilta. Eilisessä oli työkaupunki Kotkan sivistystoimen suurista säästöistä ja siitä, mitä ehdotuksia säästöjen toteuttamiseen kaupungintalolla oli annettu. Yksi niistä oli oppikirjahankintojen vähentäminen. Oli suositeltu sähköisiä oppimateriaaleja sijaan.

Jälkiruuaksi otin kirjakaupan. Olen armoton kirjafriikki. Pidän kirjoista kaikin tavoin, olen pitänyt koko ikäni. Kirjakaupat, antikvariaatit ja kirjastot saavat minut euforiseen tilaan. Suunnistan hajuaistin kaltaisen aistin avulla kirja-apajille. Arvelen, että himosienestäjät, -marjastajat ja -kalastajat saattavat kuvitella, mistä puhun. Eilen en ostanut mitään. Mutta vartti kirjakaupassa oli silti auvoa. Kohtuullisen vähäkalorinen jälkiruokakin. Mutta kirjaton koulu. Toki kaikkeen ei tarvitse kirjaa. Mutta.

Minulla on edelleen omat koulukirjani tallella. Ja muistan, miten ne kirjat olivat merkittävä osa koulunkäyntiä. En ikimaailmassa haluaisi itse kirjatonta koulua. Varsinkaan pienille koululaisille. Tosin tehtäväkirjat ovat aika turhia...

Ehkä olen fossilisoitunut osittain, mutta nämä päättäjien säästöideat ovat minusta merkillisiä. Säästetään vanhusten vaipoista ja lasten koulukirjoista. Hupaisinta on, että saman kaupungin päättäjät olivat miltei hyväksymäisillään 30 neliön huoltorakennuksen, kustannusarvio 190 000 €.

Oppimisen AIVO???

Soneralla on ensisilmäyksellä maukkaasti toteutettu käyttäjäkehittelysivusto, jonne voi heittää ideoita. AIVO.

Tuli nyt vaan mieleen, että tässä on mainio malli siihen, miten koulussa voisi laittaa crowdsourcing-myllyn pyörimään. Tänäänkin opotunnilla tuli havaittua jälleen kerran, miten paljon hyviä ideoita ja ajatuksia opiskelijoilla on.

Jos käyttöliittymä olisi hauska ja jos se integroituisi muihin ympäristöihin ja jos siitä saisi mobiiliversion ja jos siihen liittyisi vielä pientä huumoria... olenpas nyt innokkaalla haavemielellä ympäripyöreän työpäivän päätteksi. Tätä se Jaiku teettää, asia tuli ensin vastaan tässä ja sitten tässä ja ehkä perästä kuuluu.