maanantaina, marraskuuta 01, 2010

Ikinä ei voi someylpistyä, sillä aina on kesken

Kirjoittelin edelliseen merkintääni kommenttina tätä, mutta meni liian pitkäksi, joten laitettakoon ihan omaksi jutukseen.

Viestintälotta kertoi tänään blogissaan maistiaiskurssista. Hyvä tapa etsiä itselle sopivia toimintamuotoja ja -ympäristöjä on hypätä sekaan ja kokeilla. Toki siinäkin menee pää pyörälle mutta huumoria kehiin. Kehittelimme muutama viikko sitten blogien ja mikrokanavien kiertoretkeä ja siitä monet tykkäsivät, kun pääsi ilman käyttäjätunnus-salasana-rumbaa kokeilemaan.

Tuota opastettujen retkien ideaa olemme väläytelleet matkatoimisto Somessa.

Tänään oli Umamilaisten kanssa puhetta tästä sirpaleisuudesta ja moninaisuudesta: elämme edelleen netin kivikautta. Odotettavissa on sujuvampaa integroitumista. Ainakaan tällä hetkellä ei tietoturvan vuoksi voi hitsata oikein kiinteästi kaikkea yhteen, mutta ehkäpä näitäkin ongelmia ratkotaan. Itse kuvittelen leijuvan käyttöliittymän, joka on henkilökohtainen ja siirtyy laitteesta toiseen ja johon on viritelty sekä omat verkostot että työvälineet.

Saman porukka totesi myös, että kaverin kanssa on hyvä edetä. Jeesaa toista, siitä se lähtee. Ja usein lohduttelen, että hei, netissä on myriadi sivua, jos sinne jotain laitat, niin vaikka se siellä melko tehokkaasti säilyykin, niin toisaalta, jos nyt ihan normijuttuja nettiin laittelee, niin ei niitä yleensä sieltä kukaan näe. Esim. meikäläisen nettijutuista ei monikaan naapuri tai sukulainen tiedä yhtään mitään – sanoo piip vaan, jos tietää hii hoo :D

Aika harvalla ihmisellä on aikaa kokeilla. Ja toisen tekemiset taas eivät aina ole suoraan siirrettävissä omiin juttuihin, mutta askel kerrallaan.

Ja ikinä ei tule valmista, se nyt vaan on sellaista :) ärsyttävää ja hauskaa, ei voi siis olla koskaan myöskään kovin hyvä ja liian ylpeä, mikä on tervehenkistä.

Ei kommentteja: