maanantaina, elokuuta 27, 2012

Turha väittää, ettei ehdi ylös, ulos ja lenkille

On niin kiire, niin kiire. Ja sitten ei jaksa, kun ei jaksa nousta sohvalta. Kissan viikset. Meistä yhä useampi tekee istuvaa työtä, joko jossain ohjaamossa, valvomossa, toimistossa tai tietokoneitten äärellä. Ihmisen runko on luotu liikkumaan eikä koskaan ole liian myöhäistä jatkaa iloista liikuntaa, vaikka korvien heiluttelua. Tärkeää, että keskeyttää staattisen lihasjännityksen ja tekee jotain muuta kehollaan. Mieli seuraa mukana.

Meillä etä- eli oman kielenkäyttömme (ja Jyrki J. Kasvin) mukaan lähityöläisillä ei arkiliikuntaa synny työpaikalle pyöräilystä ja koirattomilla välttämätön lenkittäjäkin puuttuu. Syyskauden alkaessa otin tavaksi kirjata samaan näkymään työtuntien kanssa omaa liikuntaharrastusta. Kovin helposti hupsahtaa päivä ilman jumppaa tai lenkkiä. Ja voi voi sentään, motkotin itselleni, se on vain lähtemisestä kiinni, ei ajasta.

Huomasin, että jo pelkkä itselle kirjaaminen tsemppaa. Ällistyy, että ei kääk, viimeksi kävin lenkillä maanantaina ja nyt on jo torstai. Eilen illalla luin tanskalaistutkimuksesta, jossa lihavia miehiä oli seurattu ja todettu, että puoli tuntia päivässä riittää painonpudotukseen. Toisessa jutussa kerrottiin, että luut vahvistuvat aika pienellä panoksella ja lyhyessä ajassa (liikuntaa 4 kertaa viikossa 2 kk ajan). Ajattelin, että siinä on myös selkeä tavoite taukojumppaan, istumatyön vastapainoon.

Juteltiin viikonavaus-hangoutissa, että perustetaanpas kannustuskerho meidän työporukalle. Ei mitään ryppyotsakilpailua vaan just sitä, että muistetaan toisillemme, että vois nousta välillä koneen äärestä. Keksitään erilaista liikuntaa. Hauskutusta. Työhyvinvointia ja työkykyä. Ajatuksetkin jalostuvat liikkumalla, joten tietotyö jopa nopeutuu, kun ei kökötä paikoillaan.

Siinäpä sitten kollega ehdotti HeiaHeiaa, suomalaista keksintöä, jolla liikuntaan sulautuu teknologiaa ja sosiaalista media. Palvelussa voi oman profiilin lisäksi perustaa ryhmiä ja meillä on nyt oma AVO-hankkeen liikkakerho.

Mobiileja seurantapalveluita on useita. Aiemmin esittelin tässä blogissa Endomondon. Myös Sports Tracker on monen suosima lenkkikaveri. En täällä korvessa ole perustanut noista träkkereistä, kun ne samaa reittiä lenkkeilevät osuu kohdalle ihan livenä eikä reittejä ole pilvin pimein.

Heia tracker toimi terävästi. Vaikka ollaan 3G:n rajamailla, piirsi kartan tarkasti (koska käyttää GPS:ää eli satelliittiyhteyttä). Yllätyin kolmesta asiasta: lenkin mitta oli 5,5 km, kun olin luullut summamutikalla sen olevan 5 km. Aikaa meni paljon vähemmän kuin (kellotonna) olin koskaan ajatellut (toki nuorena tuollainen lyhyt hujaus meni puolet nopeammin). Suurin ylläri oli lenkille osuvan nousun mitta 407 m. Sen kyllä tuntee hapenoton nousuna, mutta olisin veikannut vähemmän.

Asetin tavoitteeksi puoli tuntia hikiliikuntaa päivässä. Pyörälenkistä jäi vielä jumppaan 10 minuuttia. HeiaHeia näyttää havainnollisesti oman viikkotavoitteen edistymisen. Nolottaa ihan, miten vähän tosissaan aikaa menee. Selityksille ei jää suun vuoroa. Sillä on merkitystä, että kaveriporukka tietää tavoitteeni ja lempeä silmä valvoo.


4 kommenttia:

Kuikan Tarja kirjoitti...

Hei, kiitos: tässä oli paljon hyviä vinkkejä ja ideoita. Mulla itelläkin toimii se, että kirjaan kalenteriin kaikki liikuntapäivät. Esimerkiksi kaikki salilla käynnit, kuinka paljon - noin - olen kulkenut rappuja päivittäin jne. Ja sitten muistaa pitää myös lepopäiviä, jotka nekin on tärkeitä. http://levonhetkia.blogspot.fi/2012/07/kalori-per-kerros.html

Anne Rongas kirjoitti...

Kiitos kommentista Tarja. Luontaisen laiskuuden voittaminen vaatii vähän ja se vähä on kaveri/perheporukalla helpompaa. Liikuntaakin voi olla monenlaista ja parasta olisikin, että olisi. HeiaHeiassa oli hauskaa se, että siellä tosiaan listataan kaiken riemuliikunta. Sinulla oli hauska top vitonen blogissa :) Itse keksin illalla, kun pyörälenkiltä jäi 10 minuuttia tähteeksi, että otanpa lapsen jakkaran ja askellan sillä 10 minuuttia samalla kun katson Langalla (The Wire) ja vitsi, aika meni nopeasti ja syke nousi mukavasti (vaikutus on sama kuin rapujen nousussa). Näin vaivatta se aika löytyy, päättäväisellä mutta lempeällä niskaotteella.

Aarne Hagman kirjoitti...

Moi!
Meillä on koulussakin yhteiskäytössä HeiaHeiaa, mutta tosi laiskasti olen sitä käyttänyt. Itse vierastan sitä, että laitan yleisesti tiedoksi, missä ja miten liikun silloin, kun kyseessä on kotioloihin ja koti/asumis- paikkaan liittyvä kulkeminen. Sen sijaan koen kyllä mielekkääksi laittaa jakoon esim. patikkaretkiäni vaikkapa kansallispuistoissa tai muissa mielenkiintoisissa luontokohteissa. EveryTrail- palvelussa yhdistyy mukavasti myös valokuvausharrastus paikkatietoon. Näitä retkiä voi hyvin käyttää myös lähdemateriaalina eri kursseilla. Minun retkiäni voi katsella täältä: http://www.everytrail.com/my_trips.php?user_id=57388

Anne Rongas kirjoitti...

En ajatellutkaan Aarne tätä kaikille sopivana patenttiratkaisuna. Itselleni juuri nyt tämä toimii ja olen siitä hyvilläni. Asun korvessa, teen töitä yksin ja liikun omineni, joten pieni tutun piirin sosiaalisuus tuo liikuntaan mukavasti kevyttä ryhmäpainetta ja tsemppihenkeä. En kumminkaan ole sitä lajia, joka tykkää jakaa oman pienen liikuntahistorian sisäpiiriä avimemmin, esim. Facebookiin. Sitä en koe itselleni mielekkääksi. Myös kaikenlaiset hassut liikunnat, kuten shoppailu, jäävät väliin.

Tykkään myös liikuntareittien kartoista. Siinä tuo Everytrail on kiva. Oli keino mikä vaan, mikä kannustaa ihmisiä liikkumaan säännöllisesti, on jees.